Samanlaiset mutta silti niin erilaiset
Korkearannikko ja Merenkurkun saaristo ovat maisemiltaan kuin peilikuvat: toinen on korkea ja toinen matala. Maankohoamisen, jääpeitteiden ja meren prosessit ovat molemmilla alueilla samat, vaikka topografisten erojen vuoksi niiden jäljet näyttävätkin erilaisilta. Korkearannikko ja Merenkurkun saaristo täydentävät toisiaan hyvin. Kummassakin näkyy omanlaisiaan maankohoamisen jälkiä, mutta jäljissä on myös yhtenevyyksiä.
Merenkurkun saariston vedensyvyys on enimmillään 25 metriä ja korkein alue on vain 20 metriä merenpinnan yläpuolella. Korkearannikon korkein kohta yltää jopa 350 metriin ja vedensvyys 290 metriin. Korkearannikko onkin ainoa alue Itämeren ympärillä, jossa korkeat vuoret ulottuvat mereen saakka.
Korkea kohtaa matalan
Tarina Korkearannikon ja Merenkurkun saariston maisemien välisten korkeuserojen takana sijoittuu paljon pidemmälle historiaan kuin viimeisimpään jääkauteen. Noin 600 miljoonaa vuotta sitten Korkearannikko ja Merenkurkun saaristo olivat osa samaa tasaista maankuorta eli peneplaania. Paineen ja jännitteen vuoksi maankuoressa tapahtui muutoksia, jonka seurauksena maankuori kohosi ylöspäin nykyisen Korkearannikon alueella, mutta ei Merenkurkun saaristossa.
Korkearannikon kohonnut maisema oli alttiimpi eroosiolle eli rapautumiselle. Halkeilleet kallioperän alueet kuluivat laaksoiksi miljoonien vuosien aikana. Korkearannikon nykyiset vuoret ovat jäänteitä vanhasta peneplaanista. Merenkurkun saaristossa taas vanha, tasainen peneplaani on yhä jäljellä. Siksi Merenkurkun saaristo on niin tasainen. Eroosio ei ollut niin voimakasta, sillä alue oli Korkearannikkoa matalampi.
Seuraava luku: Muuttuva luonto
Millaisia haasteita ja mahdollisuuksia maankohoaminen ja geologia asettavat maailmanperintökohteen luonnolle?