Ihminen ja maankohoaminen
Meri on aina ollut osa elämää Korkearannikolla ja Merenkurkun saaristossa. Kivikauden metsästäjät pyysivät hylkeitä Korkearannikolla jo silloin, kun kalottivuoret olivat vasta saaria. Tuolloin Merenkurkun saaristo sijaitsi meren pohjassa. Kului vielä monta tuhatta vuotta ennen kuin hylkeenmetsästäjät ja viikingit löysivät tiensä Merenkurkun ensimmäisille saarille.
Maankohoamisen vuoksi Korkearannikon ja Merenkurkun saariston asukkaiden on aina täytynyt sopeutua jatkuvasti muuttuvaan ympäristöön. Satamia on pitänyt siirtää lähemmäs merta, kun maankohoaminen on sulkenut merenlahtia ja tehnyt niistä liian matalia. Joskus ihmisten täytyi vaihtaa asuinpaikkaa tai siirtää kokonaisia kaupunkeja, kuten Vaasan vanhan kaupungin kanssa tehtiin
Ihmiset seuraavat merestä nousevia rantaviivoja
Ihmiset ovat aina asettuneet asumaan veden äärelle. Korkearannikon rinteiltä voi löytää jäänteitä rauta-, pronssi ja jopa kivikaudelta asti. Mitä korkeammalla jäänteet sijaitsevat, sitä vanhempia ne ovat. Vanhimmat, noin 8 000 vuotta vanhat ihmisen jättämät jäänteet ovat nykyään 160 metriä merenpinnan yläpuolella. Mielenkiintoisimpia löytöjä ovat kivikautiset kauppapaikat ja pronssikautiset röykkiöhaudat.
Maankohoaminen muuttaa Merenkurkun matalaa saaristoa nopeasti. Jo yhden ihmisiän kuluessa maa voi kohota niin, että venevajaan ei enää välttämättä pääse ajamaan veneellä. Esihistorialliset kalastusleirit sijaitsevat nykyään metsässä, kun taas uudet satamat rakennetaan tarkoituksella saariston reunamille.
Maankohoaminen vaikeuttaa navigointia
Maankohoaminen tekee venereiteistä matalampia ja nostaa kivilohkareita merenpinnan yläpuolelle. Merenkurkun saaristoa onkin kutsuttu jopa haaksirikkosaaristoksi, koska monet veneet ovat ajaneet alueella karilla. Vaikka venereitit on merkitty, talven jäät voivat siirtää lohkareita venereiteille.
Korkearannikon vesistöt ovat syvempiä ja vähemmän kivisiä kuin Merenkurkun saaristossa. Siitä huolimatta maankohoaminen on tehnyt Korkearannikon venereiteistä veneilyn kannalta liian kapeita ja satamista liian matalia. Korkearannikon merikortit on jouduttu uusimaan moneen kertaan vuosisatojen saatossa.
Paikannimet kertovat maankohoamisesta
Monet kylien, järvien, saarten tai muiden paikkojen nimet, joissa ei enää ole maantieteellistä logiikkaa, ovat kiinnostavia kulttuurisia jälkiä maankohoamisesta. Maankohoamismallien avulla voit palata ajassa taaksepäin ja saada käsityksen siitä, kuinka vanha mikäkin paikannimi on. Esimerkkejä on paljon sekä Korkearannikolta että Merenkurkun saaristosta. Korkearannikolla on Trysundan eli “kolmen salmen” saari, jolla ei kuitenkaan enää ole kolmea salmea. Merenkurkussa on puolestaan Sundomin kylä, jossa ei ole salmea enää lainkaan. Kun maankohoaminen jatkuu, on alueella yhä enemmän paikannimiä, jotka eivät enää ole yhteneviä maantieteellisten olosuhteiden kanssa.