Merenkurkun saaristo – Västra Norrskär
Saarella on vuonna 1846 tiilistä ja kivistä rakennettu 21 metriä korkea majakka. Saari on ympäristöltään ja linnustoltaan varsin monipuolinen. Pienissä lampareissa uiskentelee kesäisin vesilintu- ja lokkipoikueita.
Merenkurkun saaristo – Valassaaret
Maisemaa leimaavat jääkauden vetäytymisen muovaamat kivikkoiset ja lohkareiset moreenit. Karujen moreenimuodostelmien kasvillisuus on lähinnä nummimaista, mutta monipuolista. Sitä kirjavoivat erilaiset suopainanteet, rantaniityt, koivikot, katajikot, rantalepikot, ja yksittäiset isot kuuset. Suojaisat lahdet ovat yleensä melko matalia.
Merenkurkun saaristo – Svedjehamn ja Bodvattnet
Svedjehamn on kalasatama, jonka maisemaa hallitsevat De Geer -moreenimuodostumat. Alueen monimuotoinen luonto muuttuu jatkuvasti maankohoamisen seurauksena, muodostaen runsaasti erilaisia kosteikkoja, kuten fladoja ja kluuvijärviä. Alueella on myös Saltkaret-näkötorni ja Bodvattnetin luontopolku.
Merenkurkun saaristo – Sommarön linnake
Sommarössä on monimuotoisia metsiä ja rantoja. Alue on toiminut vuosina 1940-2000 puolustusvoimien varikkona ja rannikkotykistölinnakkeena. Alueella on luontopolku, laavu, nuotiopaikka sekä hyvä luonnonuimaranta.
Merenkurkun saaristo – Hylkeen liha, rasva, traani ja nahka
Muuhun keskiajan lopussa käytettyyn ravintoon verrattuna hylkeenliha oli erittäin energiapitoista, mikä oli ihmisen lämpötalouden kannalta tärkeää kylmässä ilmastossa. Hylkeenlihaa on käytetty myös lääkinnällisiin tarkoituksiin, ja eläimen nahka ja rasva otettiin talteen eri tarkoituksiin.
Merenkurkun saaristo – Hylkeenpyynti
Hylkeenpyynti on ollut Merenkurkun saaristoväestölle historiallisesti hyvin tärkeä elinkeino. Kun Pohjanlahden rannikot asutettiin, hylkeenpyynti ja kalastus olivat ensimmäisille pysyville asukkaille elämän edellytys.
Merenkurkun saaristo – Moikipää
Moikipää eli Molpehällorna koostuu kolmesta matalasta yhteen kasvaneesta saaresta. Saarella on noin kilometrin pituinen monipuolinen luontopolku, joka kulkee lehtimetsien, ruovikoiden ja umpeen kasvavien merenlahtien lomassa.
Merenkurkun saaristo – Mikkelinsaaret
Alueella voi nähdä mm. lukuisia muinaisjäännöksiä, kuten jatulintarhoja, kompassiruusuja sekä pyyntileirien ja satamien jäänteitä. Mikkelinsaaret kuuluvat Merenkurkun maailmanperintöalueeseen ja sinne järjestetäänkin kesäaikaan runsaasti risteilyjä.
Merenkurkun saaristo – Kalastusvälineiden valmistus ja kalan säilöminen
Kalastaja istui nuotion ääressä aamuvarhaisesta iltamyöhään valmistaen uusia kalastusvälineitä tai korjaten vanhoja. Naisten tehtävänä oli häkilöidä, kehrätä ja pestä pellava- ja hamppulankaa sillä välin, kun miehet ja vanhimmat lapset valmistivat kalastusvälineitä.
Merenkurkun saaristo – Metsästys
Metsästys on ollut tärkeä lisäravinnon hankkimiskeino saaristossa, ja metsästystä onkin harjoitettu etupäässä lihan takia. Vesilintujen pyynti oli hylkeenpyynnin jälkeen merkittävä keino saada tuoretta lihaa saaristolaiskodin pöytään.
