Yhteisen maailmanperinnön lyhyt historia
Matka yhteiseksi maailmanperintökohteeksi on ollut mutkainen. Työ kohti yhteistä maailmanperintöä alkoi jo vuosina 1994-1996, kun Pohjoismaiden ministerineuvosto selvitti mitkä Pohjoismaiden luonnonalueista voisivat olla Unescon maailmanperintökohteita. Ministerineuvosto nimesi myös Korkearannikon ja Merenkurkun saariston mahdollisiksi maailmanperintökohteiksi.
Korkearannikko haki maailmanperintökohteeksi jo vuonna 1998, mutta alue sai maailmanperintöstatuksen vuonna 2000, koska UNESCO tarvitsi lisää taustatietoja. Korkearannikko valittiin maailmanperintökohteeksi sen poikkeuksellisen geologian ja laajan maankohoamisilmiön vuoksi.
Matkalla yhteiseksi maailmanperintökohteeksi tarvittiin vielä kaksi hakemusta Unescolle. Lopulta vuonna 2006 myös Merenkurkun saaristo pääsi maailmanperintöluetteloon. Korkearannikko ja Merenkurkun saaristo muodostavat yhdessä rajat ylittävän maailmanperintökohteen, jolla on ainutlaatuinen geologia. Merenkurkun saaristo on Suomen ainoa luonnonperintökohde, kun taas Ruotsilla on kaksi.
Maailmassa on vain noin 20 maailmanperintökohdetta, jotka on nimetty ainutlaatuisen geologian takia. Yhteinen maailmanperintökohteemme on myös osa merellisten maailmanperintöjen ryhmää, joita on noin 50. Rajat ylittävät eli kahdessa tai useamassa maassa sijaitsevat maailmanperintökohteet ovat myös melko harvinaisia. Maailmassa on noin 40 rajat ylittävää maailmanperintökohdetta yli 1000 maailmanperinnön joukossa.
Kaksi ainutlaatuista syytä
Korkearannikolla ja Merenkurkun saaristolla on ainutlaatuinen geologinen merkitys kahdesta pääsyystä. Ensinnäkin, molemmilla alueilla on viimeisen jääkauden jälkeinen maankohoamisennätys. Ennätys tarkoittaa, että maankuori on kohonnut satoja metrejä maailmanperintöalueella sen jälkeen, kun mannerjää suli. Maailmanperintöalue on myös ensimmäinen paikka, jossa maankohoamisilmiötä alettiin tutkia. Siksi maailmanperintökohteemme onkin paras paikka ymmärtää, miten mannerjään sulaminen vaikutti maankuoreen.
Toiseksi, Merenkurkun saariston 5600 saaren joukossa on erityisiä moreenimuodostumia. Mannerjää loi moreenimuodostumat kuten De Geer -moreenit, jotka tekevät alueen saaristomaisemasta ja merenalaisesta maisemasta vaihtelevan. Siksi Merenkurkun saaristo on maailmanlaajuisesti erinomainen paikka tutkia moreenisaaristoja.
